"Olet oikeassa, keisarinna", vastasi amiraali, "harvoin olen nähnyt sellaista rohkeutta ja kylmäverisyyttä, kuin mitä tuo upseeri osoitti suojellessaan kristittyä orjatarta puhvelilta."
Poppea kävi tarkkaavammaksi.
"Upseeri, sanoit. Oliko tuo mies upseeri?"
"Oli, valtiatar. Haavoittuneena oli hän pakoitettu ilmaisemaan itsensä. Härän sarvi oli raapaissut hänen vasempaan kylkeensä haavan, joka muutoin, mikäli tiedän, nyt on paranemassa. Hänen nimensä on Antonius; arvoltaan on hän kaartin upseeri."
Poppean silmät leimahtivat. Siis pretoriani! Mikä onnellinen sattuma!
Eivätkö sattumatkin tulleet hänelle avuksi?
"Huomasitteko, keisarinna", jatkoi Anicetus keskustelua, "kuinka ihmeellisen kaunis oli tuo orjatar, jonka rakastettunsa rohkeus pelasti?"
Poppea katsoi puhujaa läpitunkevasta
"Mitä tuo upseeriko olisi hänen rakastettunsa?"
"Sen saattoi helposti huomata."
Poppea hämmästyi silminnähtävästi. Siis nainen jo hänen aikeittensa tiellä. Joutavia! Vaan orjatar…