Tokko Pallas kuvitteli sellaista mahdollisuutta. Hänen kasvoissaan ei värähtänyt yksikään lihas.
"Varovainen sotapäällikkö", jatkoi hän, käymättä lähimpään puheenaiheeseen enään käsiksi, "turvaa ennen kaikkea selkänsä ratkaisevaan taisteluun ryhtyessään. Ehkäpä tuottaa peräytyminen vaarallisia yllätyksiä, jotka meidän täytyy nyt jo ottaa huomioon."
"Mitä sinä tarkoitat?"
"Ei voi kieltää mahdollisuutta, että Livia jäisi häntä vastaan suunnitellussa salahankkeessa voittajaksi."
"Pah —! Hän on nainen."
"Nainen kyllä. Mutta roomalainen!"
"Kuinka?" hohotti keisarinna, "enkö minäkin ole roomatar? Ja etkö ole nähnyt, että olen ollut paljon enemmän nainen kuin roomalainen, — sinua kohtaan?"
"Kyllä", vastasi uskottu pisteliäästi hymyillen. "Sinä et ole aina ollut roomalainen, mutta aina keisarinna. — Myöskin minua kohtaan?"
"Tahtoo sanoa?"
"Että nainen sinussa kantaa pantterin nahkaa."