Anicetus, joka nähtävästi vasta nyt oli saanut kuulla tapahtumista, kiiruhti palatsin läpi.
"Missä on caesar?"
Vapautetut, jotka kaikessa kiireessä olivat asestautuneet, osottivat hänet caesarin huoneeseen. Nero otti hänet vastaan rajattomalla ilolla.
"Mitä tietoja sinä tuot, Anicetus?"
"Pahimpia", vastasi tämä silmäillen gallialaisia läpitunkevasti. "Kansa vaatii sinun kuolemaasi. Senaatti on selittänyt sinut isänmaan viholliseksi ja järjestänyt vangitsemisesi."
Nero, joka oli tuhon arvaamattomuuden vuoksi menettänyt ryhtinsä, voitti nämä tiedot saatuaan jälleen ylpeytensä.
"Kuinka?" huusi hän, "senaattiko uskaltaa panna minut viralta? Tämä valikoima pelkureita, matelijoita ja rikoksentekijöitä selittää minut isänmaan viholliseksi? Senaatti käskee vangita minut, minut, caesarin?"
Hän hypähti pystyyn ja kuten raivoava villipeto kierrellen huonetta hän jatkoi:
"Minä annan heille vastauksen, jommoisen he ansaitsevat. Minä annan heidät seivästää, nuot kunnianarvoisat isät. Minä…"
Mutta muistaen asemansa hän keskeytti ja virkkoi Anicetukselle: