"Aivan niin."
"Hm. Etkö pidä tehtävää vaarallisena?"
"En vaarallisempana kuin sitäkään, että vartoisimme, kunnes Claudius on tehnyt meidät vaarattomiksi."
"Se on totta. Mutta miksi pitää juuri minun sekaantua tähän onnettomaan tekoon?"
"Jokainen tekee osansa, Callistus. Muutoin olen minä taipuvainen myönnytyksiin."
"Ah — siitä sopii puhella."
"Paljoko sinä tahdot?"
"No olkoon nyt — kymmenentuhatta denaria."
Agrippinan suu vetäytyi halveksivaan hymyyn.
"Sinä saat sen. Kutsutan sinua, niinpian kuin tarvitsen."