Neron ensimäiset ajatukset kohdistuivat hänen äitiinsä. Viimeinkin pääsisi hän vapaaksi hänen sietämättömästä esimiehyydestään. Hän ei ajatellut, että hänen tiensä valtaistuimelle tasoitettiin rikoksen kautta. Hän tunsi ainoastaan, että tällä hetkellä suuren, maailmaa mullistavan suunnitelman säikeet keskittyivät häneen ja hänet valtasi tyrannimainen itsetietoisuus, herättäen hänen sydämessään valtavan, verisen huumauksen. —
* * * * *
Oli aika lopettaa neuvottelut, jottei epäluuloa heräisi. Agrippina lupasi uskotuilleen audiensin seuraavana päivänä samaksi ajaksi, ja miehet poistuivat.
Nero liittyi heihin.
Vaan Callistus jäi huoneeseen keisarinnan viittauksesta. Agrippina katseli hetken aikaa tutkivasti ministeriä, millä välin tämä kainostelematta suuntasi kavalan katseensa keisarinnaan.
"Mitä käskyjä annat, ruhtinatar?" alkoi hän. "Minulla on tärkeitä tehtäviä."
"Sinä tiedät, mistä nyt on kysymys?"
"Meidän hengestämme — ainakin sinä niin sanoit."
"Suunnitelmamme on valmis — minä aion sen heti panna täytäntöön, mutta tarvitsen sinua — odottamattomien tapausten varalle."
"Jos myrkky ei tepsi, vai?"