"Niinpä olemme siis täydellisesti yhtä mieltä."
* * * * *
Siihen päättyi Rooman hovin suurimman konnan neuvottelu Italian huonoimman naisen kera.
Kunnioittavasti kumartaen poistui Callistus, Agrippinan toimittaessa orjatarta hakemaan keisarin henkilääkäriä.
Kului kotvan aikaa, ennenkuin tämä saapui. Agrippina oli vetäytynyt makuuhuoneeseensa ja heittäytynyt itämaalaiseen leposohvaan.
Orjatar kuletti lääkärin keisarinnan luo useampien huoneitten ja pylväikköjen läpi, missä pretorianiupseerit pitivät vahtia.
Tässä käynnissä ei ollut mitään tavatonta, sillä Agrippinaa vaivasi usein pahoinvointi, jonka vuoksi hän käytti lääkäriä useammin kuin Claudius.
Notkea kreikkalainen, keskikokoinen mies, jolla oli pienet, viekkaat silmät ja leveä nenä, mikä ilmaisi että hän ei polveutunut puhtaasti helleeneistä, kulki kuulumattomin askelin keisarinnan huoneeseen ja tarttui heti hänen käteensä koetellakseen suonta.
"Istu!" sanoi Agrippina ystävällisesti.
Kreikkalainen epäröi seurata tätä tavatonta kehoitusta. Hänen synnynnäinen orjanluontonsa saattoi hänen uskomaan kuulleensa väärin.