Siispä jäi hän seisomaan, tietämättä mitä tehdä, ja tuijotti keisarinnaan. Tälle oli vastenmielistä suoda tuolle miehelle hymyä. Mutta hänen silmäinsä edessä kajasti selvänä päämaali, joka hänen oli saavutettava, ja tällaisessa tapauksessa ei imperatorin puolisolle ollut mikään keino liian halpa.
"Istu!" huusi hän käskevästi, ja kun kreikkalainen katseli sopivaa paikkaa, osoitti hän tyhjää tilaa sohvallaan.
Lääkärin silmät välähtivät ja hän alkoi vavista.
Agrippinalta ei ollut jäänyt huomaamatta, että orja häntä rakasti, sillä tämän osittain ujot, osittain julkeat kokeet aikaisemmilta ajoilta eivät olleet jättäneet väärinymmärryksen varaa.
Mutta hän oli osannut pitää miehen tarpeellisen matkan päässä ja osoittaa hänelle oman paikkansa. Mitä hyötyä hänelle olisi ollut kreikkalaisesta? Mato oli hän Pallaan rinnalla, jonka askelista keisarilinna vapisi. Ja ainoastaan tarkoitus oli Agrippinalle kylliksi riittävä syy, heittääkseen vaakaan naisarvonsa.
Nyt oli asema muuttunut. Kreikkalainen muodosti jäsenen hänen lähimmissä suunnitelmissaan ja siksi oli tili tehtävä hänen kanssaan. Hänet oli välttämättä voitettava noitten suunnitelmien puolelle, ja sentähden oli Agrippina valmis käyttämään niitä keinoja, jotka tiesi parhaiten perille vievän.
"Kuinka voipi Claudius?" kysyi keisarinna.
"Imperatoriko? Hänen pitäisi säästää itseään enemmän. Vähemmän työskennellä. Hänen terveytensä on heikontunut."
"Onko?" Hän oli hetkisen vaiti ja harkitsi.
"Eikö sinustakin hän ole vanhettunut?"