"Kyllä, valtioasiat kuluttavat häntä."
"Hän vanhettuu niin nopeasti, että minusta usein näyttää epäilyttävältä, tokko hän kauvemmin kykenee täyttämään paikkansa — minä arvelen, lepo ei kai tekisi hänelle pahaa."
"Tuskin siitä olisi apua. Hänen henkensä on liian lujasti kiintynyt huoliin ja työskentelyyn."
"Ehkä — jos hän vetäytyisi kokonaan syrjään, arveletko, että se olisi hänelle parasta?"
"Hänen terveydellensäkö?"
"Ja Roomalle."
Kreikkalainen hymyili.
"Hänen ruumiinsa, keisarinna, on vastustuskykyinen ja Rooma on tyytyväinen."
"Ensimäinen väitteesi lienee oikea. Se kuuluu sinun ammattisi alaan; sen sinä tietänet. Jälkimäinen väite on väärä."
Lääkäri oli kyllin perehtynyt hovijuoniin, voidakseen nähdä, mihin keskustelu suuntautui. Mutta hän ei antanut viisaudestaan mitään huomata, vaan kysyi viattoman näköisenä: