"Niin teidän jumalanne. Mutta ne ovat kuolleet."
"Mitä sanot, tyttö? Sinä häpäiset jumaliamme? Hm — minä unohdin. Sinä olet kristitty. No mutta mitä tekisi sinun jumalasi tällaisessa tapauksessa?"
"Hän käskisi antamaan anteeksi. Sillä rangaistus on hänen asiansa, eikä ihmisten."
Antonius nauroi raa'asti.
"Voimakas jumala, täytyy sanoa. Hänen ensimäinen käskynsä on siis heikkouden käsky. Jokainen vääryys pitää ihmisen maksaa anteeksiannolla, kuinka?"
"Niin. Jos joku lyö sinua poskelle, niin käännä hänelle toinen, sanoo
Kristus, Jumalan poika."
Sotilaan huulet väreilivät ivallisesti.
"Vai semmoinen on teidän jumalanne? Sellaista ei meidän tosiaankaan tarvitse pelätä. Moisilla opeilla ette ikinä voita."
Julia hymyili, mutta vaikeni.