SILANUKSEN SISAR.
Oli myrskyinen yö, kun Marcia, ent. senaattori Silanuksen sisar, kiiruhti vanhan kaupungin katuja kotiaan kohti. Hän asui Palatinin kukkulan seutuvilla, jonne oli vielä hyvän matkaa. Kulkiessaan nopeasti eteenpäin viipyivät hänen ajatuksensa kaukana sotatoimissa olevan veljen luona. Hän oli saanut kirjeen, jossa veli kertoi ylenneensä everstiksi ja kuvaili asemaa Aasiassa. Hän voi siellä kaukana barbarien keskuudessa niin hyvin kuin sikäläisissä oloissa oli mahdollista. Halusi vaan kuulla Rooman oloista. Marcia mietti, mitä hän veljelleen kirjottaisi. Puhua lähemmin Nerosta oli vaarallista. Sillä Pallaan asettamat vakoojat tilaisuuden sattuessa häikäilemättä pidättivät sanansaattajat ja avasivat kirjeitä.
Ja mitä muutoin oli sanottavaa Nerosta? Hallitusasioita hoitivat ministerit Seneca ja Burrus Pallaan kanssa yhtä hyvin kuin niitä ennenkin oli hoidettu, vieläpä osittain, kuten vakuutettiin, paremminkin. Neron toivomuksesta oli pantu toimeen erinäisiä taloudellisia parannuksia. Agrippina, nuori leskikeisarinna, kävi nykyään katkeraa taistelua Neron ministereitä vastaan vaikutusvallasta keisariin.
Mitä kirjottaisi hän Oktaviasta? Tuo marttyyri vaikeni valtaistuimellaan ja kärsi. Hänellä ei ollut edes sitä onnea, että olisi voinut toisinaan hetkeksi unohtaa tuskansa, kuten Silanus sodan melskeessä. —
Marcian ajatukset häiriytyivät. Hän kulki juuri Tiberin takaisen korttelin läpi, jossa parhaasta päästä asui köyhää väkeä. Nuorelle tytölle oli vaarallista kulkea yksin tässä kaupunginosassa ja Marcia kiirehti juoksujalkaan pitkin tyhjiä katuja. Pienistä kapakkahuoneista kuului juopuneitten inhottavaa hoilotusta. Marciaa, joka oli käynyt erään sairaan luona, kadutti jo, että oli lainkaan näin myöhäisenä iltahetkenä lähtenyt kaupungille.
Äkkiä oli hän kuulevinaan jälestään säännöllisiä miehen askelia. Hän lisäsi vauhtiaan, mutta samassa sivuutti hänet muutamia epäilyttävän näköisiä olentoja, jotka jonkun matkan päässä jäivät odottamaan. Marcia aikoi kiertää miehet ja juoksi sen vuoksi jokea kohti.
Mutta miehet sulkivat tien sinnekin päin. Samassa huomasi Marcia takanaankin juoksevan vainoojia.
Voimiensa takaa huusi hän apua. Silloin heitettiin hänen päänsä ympäri liina, joka tukahutti hänen toisen huutonsa. Hänen kätensä sidottiin selän taakse; säkin tapaista liinaa vedettiin syvemmälle hänen päähänsä ja hänet heitettiin kantotuoliin. Mutta nyt alkoi kuulua ympäriltä elämää. Hätähuuto oli kutsunut läheisistä kapakoista miehiä ja juoksujalkaa läheni poliisikohorttikin paikkaa. Marcia tunsi kantotuolin kohoavan maasta. Kuului aseitten kalsketta ja raakoja huutoja. Mutta kantotuoli poistui nopeaan taistelupaikalta. Marcia meni tainnoksiin.
Kun hän jälleen tuli tuntoihinsa, huomasi hän kantotuolin pysähtyneen. Kaksi voimakasta mieskäsivartta nosti hänet tuolista ja kantoi loppumattoman pitkiä portaita ylös. Sitten kuuli Marcia raskaan oven paukahtavan lukkoon, säkki leikattiin hänen päästään auki ja kädet vapautettiin siteistään; mutta ennenkuin hänen silmänsä olivat ehtineet tottua valoon, olivat olennot, jotka häntä olivat kulettaneet, kadonneet.
Marcia huomasi olevansa komeassa huoneessa, jonka sisustus oli mitä ylellisin. Ensi silmäyksellä tiesi hän olevansa yhdessä noista epäilyttävistä huviloista, joita roomalaiset mässärit olivat itselleen rakennuttaneet ja jotka siihen aikaan olivat yhtä tunnetut kuin pelätytkin.