»No — sain kyllä.»
»Ja huomen-illalla te saatte vielä uuden, rouva. Ettekö te koskaan voi oppia, mikä tarkoitus noilla villilampailla on?»
Benchaalal vilkasi hermostuneesti ravintolan ikkunoihin, ikäänkuin hän olisi pelännyt jonkun huomaavan tai kuuntelevan heitä. Vastaukseksi tuohon silmäykseen Lady Wyverne sanoi:
»Vain noiden puiden taakse.»
Benchaalal avasi hänelle portin. He astuivat tielle ja kulkivat muutamia askeleita eteenpäin.
»Te ette ymmärrä englantilaista miestä», sanoi Lady Wyverne.
»Hyvä jumala! Miten minä voisinkaan?» Spahi kohautti olkapäitään ja nosti kätensä ylös. »Aurinko lämmittää meidän vertamme joka päivä yhä uudestaan, rouva. Miten me arabialaiset voisimme sellaista käsittää?»
Spahin silmät vilkkuivat jälleen jalokiviin. Ne puhuivat hänelle kuutamossa. Jokainen timantti kimaltaessaan puhui omalla äänellään.
»Te arvelette —?»
Lady Wyverne epäröi. Hän tiesi, mitä Spahi ajatteli, ettei Sir Claude muka välittänyt hänestä, että koko hänen rakkautensa oli kohdistunut vain urheiluun. Siltähän saattoikin näyttää. Mutta Lady Wyverne tiesi, ettei asian laita sittenkään niin ollut. Hän tiesi sen, ja kuitenkin tuon miehen vaikutus oli niin voimakas häneen, että hän saattoi siirtää häneen epäilyksensäkin — jos sitä nyt saattoi sanoa epäilykseksi, eikä vain oletukseksi.