»Jollette te vain pelkäisi olla hereillä ja tuntea iloa.»
Spahi näytti seisovan ikäänkuin Lady Wyvernen yläpuolella. Hänen käsivartensa oli ojossa ja laajassa viitassaan hän näytti aivan jättiläismäiseltä. Tuoksu, joka virtasi hänen valkeista ja punaisista vaatteistaan, herätti salaperäisen ja oudon tunnelman, ikäänkuin jostakin hyvin etäisestä, joka oli saavutettavissa vain kulkemalla eteenpäin, yhä kauemmaksi ja edemmäksi.
»Sillä te pelkäätte», sanoi hän. »Te pelkäätte hirveästi.»
Samassa kajahti kimakka huuto rotkon pimeydestä, huuto, joka oli puoleksi ihmisen, puoleksi eläimen ääntä. Lady Wyverne säpsähti ja tarttui vaistomaisesti Spahin käsivarteen. Samassa hänen viittansa lämpimät laskokset ympäröivät hänet. Huuto kajahti vieläkin kerran, kimakkana, entistä äänekkäämpänä ja lähempää. Sitten hyökkäsi mies juoksujalassa rotkotietä myöten keskelle kuutamoa. Hänen kasvonsa olivat kauniit ja kalpeat, aivankuin Kristuksen, kihara, kellertävänruskea parta ympäröi hänen poskiaan ja silmissä oli sininen, levoton välke. Hennossa kädessä hän piteli suunnatonta sauvaa. Hänen pukunsa oli helakan vihreä ja päässä hänellä oli vihertävänpunainen turbaani.
»Allah!» hän huusi heiluttaen sauvaa päänsä yläpuolella ja viitaten äkkiä sekä oikealle että vasemmalle. »Allah! Allah! Al -»
Lady Wyverne painautui lähemmäksi Spahia. Herkän mielikuvituksensa vallassa hän luuli, että rotkosta oli ilmestynyt hullu messias, joka osoitti sormellaan hänen kadotustaan. Hän vapisi, kun tuo kumma olento pysähtyi hänen eteensä, hänen kimakan huutonsa muuttuessa lapsekkaaksi valitukseksi ja hänen suurten, vaaleitten silmiensä kiintyessä häneen ilmaisten mitä suurinta hämmästystä.
»Mikä se on?» änkytti Lady Wyverne.
»Sehän on vain hullu Marabout», sanoi Spahi kiertäen suojelevasti käsivartensa Lady Wyvernen vartalon ympärille.
»Hullu Marabout?»
»Hän oli aikoinaan hyvin rikas. Hän asui Akbaran kylässä ja rakasti erästä Beni-Moran tanssijatarta. Eräänä yönä tyttö tuli jalokiviensä vuoksi murhatuksi. Siitä saakka Marabout on ollut mielenvikainen. Hän elää aina taivas-alla. Hän syö mitä hänelle annetaan, mitä hänen käteensä pannaan. Hän nukkuu maassa. Öisin hän kulkee ja etsii kuollutta tyttöä ja huutaa Allahia avukseen. Allah! Allah!»