»Maaliskuu! sehän meillä on käsissä. Ensimäinen päivä maaliskuuta.»
»Niin on. Loruja, eikö totta?»
»Maaliskuu», jatkoi Lady Wyverne lukien ääneen, »taistelujen, vihan, tuskan ja sydänsurujen kuukausi. Älkää lähtekö tänä yönä matkalle. Vaara uhkaa —»
Lady Wyverne vaikeni. Hänen lapselliset, soikeat kasvonsa näyttivät harvinaisen vakavilta.
»Loruja, eikö totta?» sanoi Sir Claude katsoen tuskallisesti vaimoonsa.
II.
Madagascarin entinen kuningatar oli tavattoman armollinen huvilassaan, joka sijaitsi Algieren vuoristossa. Annamin prinssi näytti Sir Claudelle hevosiaan, joita tämä töin-tuskin viitsi katsella, sillä koko hänen huomionsa oli kiintynyt prinssin omituiseen tukkalaitteeseen. Caroline Barchester ja hänen karhunsa, joka samalla oli myös hänen miehensä, kertoivat suurella ihastuksella Mustafan kauniista hotellipuutarhoista. Mutta maaliskuun 10 p:nä oli Lady Wyverne sittenkin saanut aivan kylliksen Algierestä.
»Matkustetaan edemmäksi, Crumpet», sanoi hän miehelleen. »Me olemme nyt nähneet kuningattaren ja maurilaiset kylvyt — ainakin sinä olet ne nähnyt — ja kuvernöörin palatsin ja kaiken muun. Lähdetään erämaahan.»
Sir Claude näytti nyrpeältä ja itsepäiseltä.
»En minä tiennyt, että meidän piti lähteä erämaahan», sanoi hän.