»Tietysti. Mitä varten me muuten olisimme tulleet tänne?»
»Katsomaan Algiereä, luullakseni.»
»Kaikkea vielä! Algiere on yhtä ranskalainen kuin Rue de la Paix Parisissa. Minä tahdon nähdä kameleita ja hiekka-aavikkoja. Tilaa kaksi makuupaikkaa El-Akbaraan, niin olet kiltti. Se sijaitsee aivan erämaan kynnyksellä. Sinne me jäämme yöksi ja jatkamme sitten matkaa Beni-Moraan.»
Mutta kun Sir Claude yhä edelleen näytti kovin itsepäiseltä, lisäsi
Lady Wyverne ilkeästi:
»Tai muuten minä luulen sinun uskovan Mélie Etoilen ennustukseen.»
»Loruja!» sanoi Sir Claude. »Tuollainen valkopartainen —»
»No niin, hanki sitten piletit!»
Sir Claude läksi heti Cookin toimistoon ja sai piletit, mutta hän näytti hyvin vakavalta, melkein tuskalliselta palatessaan hotelliin. Eikä hän koko iltana kääntänyt silmiään vaimonsa kauniista, nukkemaisista kasvoista.
»Minä luulen, että sinä uskot!» sanoi Lady Wyverne hänelle, heidän mennessään levolle. »Vaara uhkaa, mitä suurin vaara, niinhän hän kirjoitti. Mikähän sinun mielestäsi olisi suurin vaara?»
»Tiedäthän sinä sen», vastasi Sir Claude karhealla äänellä.