Spahi katsoi häntä silmiin. Samalla hän antoi salaisen merkin oppaalle, jotta tämä riisuisi häneltä säärykset ja kengät. Poika kumartui maahan totellakseen käskyä.
»Miksikä ei? Sehän on vain hetken työ.»
Spahi vaappui toisen jalkansa varassa. Toinen säärys ja kenkä olivat nyt poissa.
Lady Wyverne oli aivan hiljaa hänen sylissään. Hänestä tuntui ikäänkuin
Spahi olisi jaksanut kantaa häntä iän kaiken käsivarrellaan.
»Ei minun tee mieleni sinne.»
»Mutta tehän olitte menossa. Pelkäättekö te vettä?»
»En.»
»Pelkäättekö te minua?»
Nyt hän vaappui toisella jalallaan. Toinenkin säärys ja kenkä irtaantui, ja Spahin paljaat, ruskeat jalat painautuivat ikäänkuin hyväillen kuumia kiviä vasten.
»Pelkään», sanoi Lady Wyverne.