Ei hän tiennyt itsekään, miksi hän sen sanoi. Varmaan hän ei sanonut sitä vain siksi, että se oli totta.
»Minä opetan teitä voittamaan pelkonne», mutisi Spahi.
Ja hän astui veteen.
Lady Wyverne sulki silmänsä, sillä koska tämän täytyi tapahtua, niin halusi hän nauttia siitä täysin määrin, ja kun Spahi laski hänet maahan joen toisella puolella, huokasi hän aivan kuin lapsi. Hän avasi silmänsä ja ne osuivat Spahin paljaisiin jalkoihin.
Erämaan miehen jalka on yhtä ilmeikäs ja herkkä kuin hänen kätensäkin. Ne tekivät häneen niin hienon ja sulavan vaikutuksen, että hän itse tuntui kömpelöltä niiden rinnalla. Ja hänen täytyi vaistomaisesti ihmetellä, kuinka tuo mies saattoi samalla kertaa olla niin hieno ja niin voimakas — sillä hänen voimaansa oli hän juuri äsken saanut kokea. Mitkä ihmeelliset vastakohdat olivatkaan yhdistyneinä tuohon mieheen, hänessä oli samalla sekä naisellista hienoutta että villin voimaa. Ja seuraten äkillistä mielijohdettaan hän sanoi:
»Onko teillä revolverinne matkassa?»
Spahi veti heti sen esille vaatteittensa laskoksista.
»Heitä kivi ilmaan», sanoi Lady Wyverne oppaalle, joka juuri oli ennättänyt heidän kohdalleen Spahin säärykset ja kengät kädessä.
Poika astui pari askelta tuonnemmaksi, pysähtyi Spahin eteen, katsoi häntä silmiin, kumartui maahan ja otti kiven käteensä. Spahi hymyili ja nosti kättään, jossa hänellä oli revolveri. Hän huusi jotain arabiankielellä. Poika heitti kiven korkealle ilmaan. Kuului kova paukahdus ja kivi putosi monina sirpaleina veteen.
»Tuota ei Crumpet voisi tehdä!»