»Mitä te haluatte?» sanoi Sir Claude ranskaksi.
Varjo pysähtyi ja katsoi tuikeasti häneen. Kaksi silmää kiilsi päähineen alta, joka peitti kokonaan hänen kasvonsa.
Sir Claude toisti kysymyksensä saamatta vastausta.
»Tulkaa tänne!» huudahti Sir Claude. »Älkää astuko jäljessä.»
Hän teki selittävän liikkeen kädellään. Varjo ymmärsi sen ja totteli ääneti. Ja käsittäen mitä varten muukalainen oli lähtenyt liikkeelle hän ohjasi hänet kapean kujan kautta ja pienen puron yli avonaiselle torille, jonne arabialaisesta kahvilasta tulet loistivat. Täällä, istuen maassa useiden turbaanipäisten miesten parissa, pelasi Ahmed dammia maistellen välillä kahvia kupistansa.
Nähdessään herransa hän nousi heti hymyillen maasta, työnsi muitta mutkitta toverinsa pois tieltä ja pyysi Sir Claudea astumaan sisään ja istumaan multasohvalle. Mutta Sir Clauden ei tehnyt mieli.
»Tulkaa tänne, Ahmed!» sanoi hän seisoen matalassa oviaukeamassa. »Minä tahdon puhua teidän kanssanne.»
Ahmed tervehti vakavasti ystäviänsä, heitti viittansa laskoksille olkapäälle, etsi keltaiset tohvelinsa seinävierustalta esille monien muiden parien joukosta ja astui sulavaliikkeisesti Sir Clauden mukana pimeään yöhön.
Varjo seurasi heitä.
»Kuulkaahan», sanoi Sir Claude hermostuneesti», ajakaa tuo mies pois. Antakaa hänelle jotain — kas tässä.» Hän ojensi hänelle frangin. »Ja käskekää hänet pois.»