»Missä hän on, herra?»
»El-Akbaran hotellissa. Ja tuo lurjus, Benchaalal on siellä. Minä olen nähnyt hänet. Minä näin tuon kirotun miehen ensimäisenä iltana ollessamme siellä. Miksi hän viipyy siellä nyt toisen päivän toisensa jälkeen eikä lähde kotiinsa erämaahan? Ja miksi Ahmed sanoo teille, ettei hän ole siellä ja miksi hän kielsi minulle, ettei hän muka koskaan ollut kuullutkaan hänestä? Ja miksi Ahmed koettaa joka päivä pidättää minua loitolla hotellista ja estää minua yöksikään palaamasta sinne? Ettekö luule, että tuon alla piilee jotakin, rouva? Ettekö luule, että tekin minun sijassani palaisitte vaimonne luokse?»
Sir Claude laski suuren kätensä pöydälle, jotta pullo ja lamppu tärähtivät. Ravintoloitsijatar puristi huulensa yhteen ja nojasi kätensä poskeaan vasten.
»Vai niin», sanoi hän hetken kuluttua. »Benchaalal on siis
El-Akbarassa! Sen minä arvasinkin.»
»Kuinka niin?» kysyi Sir Claude terävästi.
Kaikki tänä iltana teki häneen ikävän vaikutuksen ja herätti hänessä epäilystä.
»Huomasin sen Ahmedin olennosta, kun tiedustelin sitä häneltä ja hän vastasi kieltävästi. Ja kuitenkin hän valehtelee taitavasti, niinkuin kaikki arabialaiset. Jotakin sen alla piili sittenkin. Hän ei halunnut puhua Benchaalalista.»
Sir Claude nojautui pöydän yli ravintoloitsijattaren puoleen.
»Luuletteko, että siellä on jotakin tekeillä?»
»Hyvä herra, mistä minä voin tietää? Sen minä vain sanon — jos minulla olisi kaunis ja nuori vaimo, niin en jättäisi häntä yksin Benchaalalin läheisyyteen, en, en edes viideksi minuutiksi.»