»Taivas! Minne minä pakenen?»
Lady Wyverne hypähti nopeasti pystyyn.
Mutta Spahi veti hänet alas.
»Te ette voi paeta minnekään.»
»Mutta minun täytyy. Minun täytyy olla ravintolassa ennenkuin mieheni palaa. Hän menee suoraa päätä huoneeseeni!»
Lady Wyverne painiskeli Spahin kanssa ja alkoi itkeä hermostuneesti.
»Olkaa hiljaa! Pysykää alallanne!»
Spahi sanoi sen aivan ystävällisesti. Lady Wyverne rauhoittui heti ja pysytteli liikkumattomana aivankuin hän olisi ollut lumottu.
»Te ette voi palata ravintolaan. Ei ole muuta kuin yksi keino — piiloutukaa kallion taakse! Kyyristykää maahan! Minä heitän viittani teidän ylitsenne!»
Lady Wyverne hiipi kallion taakse, jolla he olivat istuneet ja totteli Spahia. Tämä otti maasta suuren viittansa, kiinnitti sen väljästi hartioilleen ja antoi sen laskeutua alas siten, että se peitti Lady Wyvernen pään ja olkapäät. Lady Wyverne painoi kasvonsa Spahin selkää vasten ja tämä tunsi hänen kiihkeän hengityksensä. Sitten Spahi sytytti savukkeen. Hän istui aivan huolettomassa asennossa. Hänen tummat, kauniit kasvonsa olivat levolliset. Hän veti savua kurkkuunsa ja puhalsi sen ulos sieramistaan tarkastellen muuleja, jotka lähestyivät hitaasti. Hänen silmissään oli miltei uninen ilme.