Tuo kysymys oli hänelle oikea elinkysymys. Varmaan Sir Claude oli kovin väsynyt pitkän ratsastuksensa sekä metsästysretkensä jälkeen. Varmaan hän toivoi vain mitä pikimmin pääsevänsä makuulle. Mutta sittenkin, sen mukaan kuin Lady Wyverne tunsi hänet, oli hän varmaan yrittänyt avata hänen oveaan ennen maata menoaan. Ja se oli jäänyt lukitsematta hänen lähtiessään Benchaalalin kanssa katsomaan auringonnousua. Hän oli ollut aivan huoleton tietäessään miehensä olevan monen peninkulman päässä.
Miksikä Sir Claude oli palannut takaisin?
Koneellisesti Lady Wyverne alkoi riisuutua. Hänen kätensä vapisivat, hän ei ollut tottunut itse riisumaan vaatteita yltään, mutta vihdoin hän oli valmis ja hän hiipi vuoteeseen vetäen peitteen leukaa myöten.
Miksi Sir Claude oli palannut takaisin? Olihan hän itse päättänyt olla yötä poissa. Hän, Lady Wyverne ei ollut koskaan sitä toivonut, ei edes ajatellut sellaista mahdollisuutta. Kun hän oli saanut kirjeen, jossa Sir Claude ilmoitti palaavansa vasta seuraavana päivänä, oli hän tuntenut ivan sekaista sääliä hänen tyhmyytensä ja lyhytnäköisyytensä vuoksi.
Ja nyt hän oli palannut takaisin, ratsastanut yön halki. Hänen oli aivan mahdoton sitä käsittää.
Nyt, kun hän makasi hiljaa vuoteessaan eikä hänen miehensä tullut hänen luokseen eikä hän kuullut vähintäkään liikettä hänen huoneestaan, tuntui hänestä ikäänkuin hän olisi vain turhia pelännyt. Hän oli melkein joutunut päästään pyörälle. Ilman Spahin kylmäverisyyttä hänen miehensä varmaan olisi keksinyt hänen piilopaikkansa.
Ja jos hän olisi huomannut hänet?
Hän koetti ajatella levollisesti sitä mahdollisuutta. Jos hän olisi keksinyt hänet, niin mitähän Crumpet silloin olisi sanonut tai tehnyt? Ja jos hän oli nyt asiasta selvillä, niin mitähän hän nyt tekisi tai sanoisi?
Hän oli tottunut pitämään miestään aina ohjaksissa, Sir Claude oli aina myöntynyt kaikkiin hänen oikkuihinsa. Ne olivat useinkin olleet aivan mielettömiä, mutta silti viattomia. Hän oli keikaillut. Monet miehet olivat rakastaneet häntä. Mutta kaikki oli ollut aivan vaaratonta. Sitä ei voinut sanoa edes tulella leikkimiseksikään. Sillä tulta ei koskaan ollut lähimaillakaan ollut.
Mutta siinä, missä Benchaalal oli, oli aina tulta.