Karavaani ilmestyi rotkosta, pitkä rivi kuormakameleja ja avojalkaisia, tummaihoisia miehiä repaleisissa vaatteissa.
»Hyvin kaunista», myönsi Sir Claude. »Voidakseen metsästää lampaita on mentävä —»
»Kyllä, kyllä, minä tiedän.»
»Mistä sinä tiedät —»
»Kyllä minä tiedän. Jäädään tänne kahdeksi päiväksi. Lähde huomen-aamulla kello kolmelta ja ammu mitä ikänä haluat. Anna minun vain jäädä tänne tutkimaan näitä kyliä ja vaeltamaan näiden palmujen varjossa.»
»Et sinä voi kulkea täällä yksin.»
»Minä otan oppaan.»
»Minä tiedustelen jotakuta hotellista,» mutisi Sir Claude. »Tämä poika kulkee aina urheilijoiden mukana. Kitty, minun on hirveän nälkä.»
»Kuinka proosallinen sinä olet!» sanoi Lady Wyverne kohauttaen olkapäitään.
Mutta hän kääntyi takaisin ja he palasivat ravintolaan, joka oli nyt peittynyt lähestyvän yön hämärään varjoon.