»Niin», sanoi hän hetken aikaa epäröityään.
»En minä tiedä onko siellä villilampaita.»
»Minä tahdon ainakin etsiä.»
»Minä olen teidän käskettävänänne. Minä teen mitä te haluatte. Mutta palkitseeko herra runsaasti minun vaivani?»
Sir Claude väänsi viiksiään katsellen sivulleen. Hänen ylpeytensä ja jokin muukin tunne nousi vielä sitä ajatusta vastaan, että hän uskoisi epäilyksensä oppaalle. Mutta hänen rinnassaan paloi intohimoinen ja hurja tunne, joka taisteli hänen varsinaista luontoaan vastaan ja näytti voittavan sen.
»Minä maksan teille runsaasti», hän sanoi vihdoin katsomatta Ahmediin, »jos teette mitä pyydän, ettekä ilmaise sitä kellekään.»
Ahmed nosti sormen huulilleen.
»Puhukaa, herra», sanoi hän pehmeällä äänellä.
»Minä en halua, että nuo toiset saavat tietää, minne minä tänä yönä menen», sanoi Sir Claude. »Teltta on pystytettävä kauemmaksi, mutta sellaiselle paikalle, että helposti voin päästä sieltä tuolle vuorelle, joka on suoraan rotkon yläpuolella erämaan vasemmalla puolella.»
»Ja milloin herra tahtoo olla tuolla ylhäällä?»