»Kuinka ei herra sitä tietäisi!» sanoi Ahmed viattomasti. »Jos kenen niin herran pitäisi tietää, kenen kanssa Benchaalal kulkee öisin.»
»Vastatkaa kysymykseeni, Ahmed. Ei sillä väliä mitä minä tiedän.
Vastatkaa vain.»
»Benchaalal kulkee öisin rouvan kanssa.»
»Te valehtelette!»
Ahmed ei vastannut mitään. Mutta hän väistyi askeleen tai pari muulin rinnalta. Hän ei näyttänyt suuttuneelta. Se, että häntä sanottiin valehtelijaksi, ei loukannut häntä lainkaan. Jokainen ihminen valehteli, se käsitys hänellä ainakin oli. Ja miksikä hän ei sitä tekisi? Tällä kertaa hän oli kuitenkin puhunut totta. Valkoinen herra oli hullu, kun ei uskonut häntä.
»Kuulitteko?» kysyi Sir Claude äkäisesti.
»Kyllä, herra.»
»Minä tiedän, millainen te olette. Ravintoloitsijatar kertoi minulle.»
»Suolavuoren ravintoloitsijatar on kehno nainen», vastasi Ahmed pahansuovasti. »Jos herra uskoo sellaista, jonka jokainen arabialainen —»
»Jo riittää. Teidän ei tarvitse parjata häntä.»