Benchaalal päätti mielessään, ettei Sir Claude vielä tiennyt mitään. Vaikka hän niin odottamatta oli palannut takaisin yöllä, niin ei hän sittenkään tiennyt mitään. Mutta Ahmed pitäisi kyllä huolen siitä, että hän saisi kaikki tietää!
Spahi tuli nyt rotkon suulle, aivan sen kallion juurelle, jossa hän aamulla oli istunut Sir Clauden kanssa keskustellessaan. Pillinsoittaja istui jälleen siinä soittaen yhtä ja samaa säveltä. Benchaalal silmäsi häneen ja käänsi sitten katseensa erämaata kohti. Jonkun matkan päässä hän näki Maraboutin lähestyvän häntä kiireisin askelin. Miksikä tuo onneton olento seurasi häntä kaikkialle? Varmaan jokin outo ajatus oli saanut hänessä vallan. Muulloin hän pysytteli aina yksikseen. Hän ei liittynyt kehenkään. Monet olivat koettaneet kehoittaa häntä tulemaan sisään, olivat yrittäneet saada häntä puhumaan ja osoittaneet hänelle ystävällisyyttä, mutta kaikki oli ollut turhaa. Hän otti vastaan sen ruuan, jonka he antoivat hänelle, mutta ei myöskään mitään muuta, ja pakeni sitten heti paikalla johonkin rotkoon tai tiheikköön syömään. Oliko hän äkkiä rakastunut Spahiin?
Benchaalal viittasi kädellään ja kutsui häntä luokseen. Mutta Marabout repi vain vaaleata partaansa ja kääntäen päätään sivulle katsoi pois. Vihdoin Benchaalal luopui yrityksestään ja astui eteenpäin. Marabout seurasi häntä rotkon suulle saakka, pysähtyi siihen ja katsoi jälleen hänen jälkeensä. Kun Spahi katosi näkyvistä, alkoi hän ulista kuin eläin. Jokin asia näytti surettavan häntä. Hän kohotti vuorotellen toista ja toista paljasta jalkaansa ja vihdoin, aivan kuin eläin, joka etsii pesäpaikkaansa, hän katosi kallioiden lomaan, juuri sen vuoren siimekseen, jonka harjalta Sir Claude tähysteli erämaata ja kyliä palmupuiden alla.
XIII.
Benchaalal oli jo ehtinyt unohtaa mielipuolen. Kun hän lähestyi ravintolaa, kiintyivät hänen ajatuksensa naiseen, joka oli sen seinien sisällä, ja puoleksi sammunut tuli hänen rinnassaan alkoi jälleen liekehtiä.
Lady Wyverne ja hän olivat eronneet toisistaan aivan kylmästi jokirannassa. Spahi oli kohdellut häntä ankarasti ja käskevästi, sillä hänestä oli välttämätöntä, että hän tointuisi ja voittaisi tasapainonsa tuon pelästyksen jälkeen, joka oli vallannut hänet täydellisesti. Ja Lady Wyverne oli vastaansanomatta totellut häntä. Hän oli pessyt kasvonsa, hillinnyt kyyneleensä ja poistunut nopeasti, vaikka hän pelkäsikin kohtausta, joka odotti häntä ravintolassa.
Mutta kaikesta tuosta oli jo kulunut monta tuntia. Benchaalal tiesi, että hänen mielialansa nyt oli aivan toinen. Kauhu, joka silloin oli vallannut hänet, oli kadonnut miehen lähdettyä jälleen metsästysretkelle. Ja pelon kadottua hänen sydämessään oli tilaa jälleen toisillekin tunteille.
Ehkäpä nuo tunteet olivat vihamielisiä häntä kohtaan.
Tuo ajatus sai Spahin mielen kiihtymään, ja taisteluninto heräsi hänessä. Hän unohti kokonaan Sir Clauden ja heitti hänet oman onnensa nojaan villilampaineen ja metsästysretkineen, mikä varmaan oli hänen ainoa harrastuksensa maailmassa.
Aivan toinen metsästys kiinnitti Spahin mieltä, urheilu, joka oli hänen elämänsä intohimo, tuo hivuuttava intohimo, joka saattaa arabialaisen unohtamaan kaiken muun, vieläpä rahanhimonsakin. Hänellä oli nainen voitettavanaan. Hän oli jo melkein ollut hänen vallassaan.