AKSEL (yksinään; katsoo Berthan jälkeen kummastellen): Vai niin, aivan kernaasti! Sepä juhlallinen katse! Mitähän nyt on tapahtunut? Olisikohan Amalia jollakulla kummallisella tavalla saanut tietoa — —? Ei, kuinka se olisi mahdollista! Päätimmehän Hansenin kanssa, ett'emme mitään puhuisi koko asiasta. No, olkoon mitä tahansa, saanhan sen sittemmin tietää. Mutta mitä kello jo mahtanee olla? (Katsoo kelloansa) Kaksitoista! No, hitto vieköön, joko se niin paljon on! Minun täytyy siis heti lähettää checki, jonka hänelle lupasin ennen puoltapäivää. Parasta kun samalla kirjoitan hänelle muutaman rivin ja pyydän kuittia. (Istuu vasemmalle pöydän luokse ja alkaa kirjoittaa) »Veli Hansen! Tämän mukana lähetän sinulle luvatun checkin, jolla Pohjoismaiden pankista voit nostaa ne kolmetuhatta markkaa, jotka jäin sinulle eilen illalla velkaa. Kuittia odotan sanantuojan mukana. Ystävyydellä Aksel Heino.» — Kas niin, mutta missä on checkikirjani? (Etsii paperien seasta) Luulin nähneeni sen täällä tänään. Eipä sitä vaan näykkään. No, sitten se varmaan on konttorikamarissa.
(Nousee ja menee vasemmasta sivuovesta, jonka hän jättää puolitiehen auki).
KUUDES KOHTAUS
AMALIA (ulkopuolella): Kultaseni, älä vaivaa itseäsi, kyllä minä sen löydän — (tulee sukkelasti sisään) Mihinkä ne karamellit jätinkään? Muistaakseni panin ne tähän pöydälle? Aivan oikein, tässähän ne ovatkin. (Ottaa tuutin ja aikoo mennä, vaan huomaa samassa Akselin kirjeen) Ah, jotain kirjoitettua! Mitähän se lienee? (Lähenee varpaillaan pöytää) »Veli Hansen!» Mitä? olisiko — (lukee puoliääneen ja kiireesti) »checki. — Pohjoismaiden pankista — 3,000 — velkaa.» (Puhuu) No taivaan suuri luoja, eikös siinä kumminkin ollut perää! Mitähän nyt Bertha sanoo! — Ah, joku tulee! Pakoon pian!
(Menee).
SEITSEMÄS KOHTAUS
Aksel, (sitten) Palvelustyttö.
AKSEL. Eihän täällä ketään olekaan; minä, näen mä, erehdyin. Ehkä joku kosketti eteisen ovea. No, olipa onni, ett'ei se ollut Bertha, sillä jos hän olisi saanut nähdä kirjeen, niin koko salaisuuteni olisi ennen aikojaan tullut ilmi. (Valmistaa kirjeen) Kas nyt se on valmis. (Soittaa) Oikein on mielestäni synti heittää noin paljon rahaa melkein niinkuin maantielle, mutta mikä on tehty, se on tehty. (Tyttö tulee) Kuulehan, vie tämä kirje patruuna Hansenille kestikievariin ja pyydä vastausta! (Tyttö menee) No, mitähän nyt toimittelisin sillä aikaa kuin Amalia on Berthan luona! Enköhän vaan mene kamariini ja heittäy sohvalle pitkälleni — olen tosiaankin hiukan väsynyt yöllisen valvomisen jälkeen. Niin, sen teen. Mutta ensin lasi soodavettä, sillä kulkkuni tuntuu saakelin kuivalta. (Ottaa pulveria taskustaan, kaataa sen lasiin ja juo) Ah, se maistui, se!
(Menee vasempaan. Näyttämö hetken tyhjänä).