Bertha. Amalia.
BERTHA (kummeksien): Mutta mikä sinun nyt on? Miksi noin äkkipäätä lähdet?
AMALIA. Ei, ei, minä en saata viipyä, en saata viipyä!
BERTHA. Et saata viipyä?
AMALIA. Niin, oi niin, minä tukehdun, jos täällä kauemmin olen!
BERTHA. Oletko kipeä?
AMALIA. Niin, minä kärsin, minä kärsin hirmuisia vaivoja sinun tähtesi, armas, rakas Bertha raukkani; minua vaivaa kauhea tuska, kun näen sinun elävän ja liikkuvan täällä, synnin ja huikentelevaisuuden onnettomassa pesässä!
BERTHA. Mitä sinä oikeastaan tarkoitat?
AMALIA. Tarkoitan vaan, ett'et sinä vielä tunne tuon huikentelevaisuuden hirveätä suuruutta. Oi teitä, miehet, miehet!
BERTHA. Tiedätkö kenties jotakin uutta tuohon äskeiseen juttuun?