BERTHA. Kuinka hennot noin teeskennellä vaimollesi, Aksel! Sano minulle, kenen seurassa olit eilen illalla!
AKSEL. Yhäkö tuota juttua kestää? Sano itse, koska näyt sen tietävän!
BERTHA. Tiedän kyllä — Hansenin seurassa sinä olit.
AKSEL. Oikein arvattu, aivan oikein! Amaliako sen sinulle kertoi, jos saan luvan kysyä?
BERTHA. Yhdentekevä. Ja sinä jäit Hansenille velkaa suuremman summan rahaa?
AKSEL. Juuri niin. Mutta mistä Amalia —?
BERTHA. Kirjeen kautta olet luvannut tänään edellä puolenpäivän lähettää hänelle kolmetuhatta markkaa — onko totta?
AKSEL. Ahaa! Täällä kävi siis kumminkin joku kurkistamassa kirjeeseeni!
Eiköhän vaan sekin ollut Amalia?
BERTHA. Sitä ei minun tarvitse sanoa. Näethän nyt minun kaikki tietävän; mitä asia siis enää salaamisesta paranee?
AKSEL. Ei yhtään; turhaa se on, koska jo kaikki tiedät. Mutta minä en vaan käsitä, mitä pahaa siinä on, että olen joutunut suurempiin asioihin Hansenin kanssa; onhan se, tietääkseni, aivan luonnollista, koska olemme kumpikin asioitsijoita.