BERTHA. Etkö sano? Mutta minuakaan ei haluta kauemmin odottaa. Minä tahdon — minä vaadin heti selitystä?
AKSEL (hymyillen): Jopa nyt kummia kuullaan! Vai niin, sinä oikein vaadit selitystä?
BERTHA. Minä pakoitan sinun sitä antamaan.
AKSEL. No lempo vieköön! Mutta jos nyt en antaisikaan pakoittaa itseäni?
BERTHA. Sitten — sitten — Vielä kysyn sinulta viimeisen kerran: oletko kortinlyönnissä eilen hävinnyt kolmetuhatta markkaa, vai millä tavalla olet jäänyt ne Hansenille velkaa?
AKSEL (Berthaa jäljitellen): Ja minä myöskin viimeisen kerran sinulle vastaan, että minä en ole eilen kortinlyönnissä hävittänyt 3,000 markkaa, vaan olen ne muuten jäänyt Hansenille velkaa.
BERTHA. Onko se viimeinen sanasi?
AKSEL (pateetillisesti) Se on viimeinen sanani.
BERTHA. No niin! Sitten minä menen Hansenin luokse ja kysyn häneltä asianlaitaa. Hyvästi!
(Aikoo mennä).