AKSEL. Bertha — mitä ajattelet? Voisitko todellakin tehdä sen?
BERTHA. Niinpä tunnusta!
AKSEL. Mutta kuulehan toki! Älä ole lapsellinen! Olenko koskaan ennen lyönyt korttia, tai onko sinulla kertaakaan ollut syytä nuhdella minua kevytmielisyydestä raha-asioissa? Luotatko sinä nyt enemmän Amaliaan, tuohon ilkeään kielikelloon, kuin omaan mieheesi ja hänen vakavaan sanaansa?
BERTHA. En viitsi kuunnella lorujasi — — (Aikoo mennä).
AKSEL. No, odotahan vähäisen, niin kerron sinulle koko tuon suuren salaisuuden.
BERTHA (pysähtyy odottamaan).
AKSEL (hetken mietittyään): Tahi olkoon, en virka vielä mitään.
Hupaisempi on, kun kerron sen vasta iltapäivällä.
BERTHA. No, syytä sitten itseäsi — —
(Menee kiivaasti oikealle).