BERTHA. En ensinkään. Minä vaan olen niin sanomattomasti iloinen, ettei tuossa korttivelassa ollutkaan perää. Kuinka saatoinkaan noin epäillä sinua?
AKSEL. Hyvä, mutta saadakseni kaikki yht'aikaa selville, tahdon nyt kumminkin selittää sinulle koko asian. Niinkuin muistat, olet sinä jo kauan aikaa halunnut — —
(Palvelustyttö tulee sisään tuoden kirjeen).
AKSEL. Vai niin. Nyt pääsenkin kaikista selityksistä, näen mä. Maiju,
Anna kirje rouvalle!
(Tyttö tekee niin ja menee).
BERTHA (katselee päällekirjoitusta): Tämähän on sinulle —
AKSEL. Mutta se koskee sinua.
BERTHA. En voi kylliksi ihmetellä! (Avaa kirjeen ja lukee) »Veli Aksel! Kiitos checkistä kolmelletuhannelle markalle, jonka kautta olet suorittanut minulle huvilan hinnan. Huvilan saat, välipuheemme mukaan, ottaa haltuusi tänään jälkeen puolenpäivän, ja toivon tämän kauniin syntymäpäivälahjan suuresti ilahuttavan vaimoasi. Ystävällisesti August Hansen.» (Pudottaa kirjeen lattialle) Aksel, kuinka voin kylliksi kiittää sinua! Rakkain toivoni — niin odottamatonta — niin ansaitsematonta! Voinko koskaan palkita hyvyyttäsi ja rakkauttasi, armas, oma Akselini!
(Halaa häntä liikutettuna).
AKSEL (nauraen): So, so! Pidä hyvänäsi, pidä hyvänäsi! Lupaa vaan, ettet koskaan enää kuuntele akkojen juoruja!