AKSEL. Mitä helkkarissa? Oletteko te sekoittanut minulle myrkkyä?
Kuinka olen loukannut teitä, koska tahdotte minut tappaa?
AMALIA. Mutta pakoitittehan te minut sitä tekemään. Sanoittehan kortinlyönnissä viime yönä hävinneenne koko omaisuutenne ja että senvuoksi tahdoitte kuolla. Ettekö muista?
AKSEL (pudistaa päätään): Mahdotonta! Olette uneksinut.
AMALIA. Vai uneksinut! Ettekö häpeä! Näinhän minä omilla silmilläni, kuinka te nielasitte myrkyn ja kaaduitte takaperin tuolille ja —
AKSEL. Ja kuolin. Kummallista! Ja kuitenkin olen vielä elossa. Tai epäilettekö, niin koettakaa suontani. Olkaa hyvä, neitiseni! Olkaatte hyvät, kunnioitettavat naiset!
(Tädit väistyvät hämmästyneinä).
MIINA-TÄTI. Taivaan herra, mitä tämä merkitsee?
STIINA-TÄTI. Ihka elävä! Ei merkkiäkään myrkytyksestä?
MIINA-TÄTI. Aivan raitis ja terve! Amalia, onneton olento, mitä olet nyt saanut toimeen!
FIINA-TÄTI. Narrata minua vaivaisella jalallani!