AMALIA. Mutta minä vakuutan — minä — Antakaa minun selittää.
MIINA-TÄTI. Pois täältä, pois! No, kaikkea sitä pitää kokeakin! Jumalani, nyt joudumme koko kaupungin pilkaksi! Hyvästi, meidän täytyy lähteä. Emme tahdo häiritä — hyvästi, hyvästi!
STIINA-TÄTI. Niin, niin, meidän täytyy lähteä! Antakaa anteeksi, jos — hyvästi, hyvästi!
FIINA-TÄTI. Hyvästi, hyvästi! No, tämäkö nyt maksoi vaivan. (Tädit tunkeilevat ovessa päästäksensä nopeasti ulos) Ai, ai, jalkani, jalkani!
NELJÄSTOISTA KOHTAUS
Bertha. Aksel. Amalia.
BERTHA. Mutta sanoppas Amalia, kuinka taivaan nimessä olet saanut kokoon tämmöisen jutun? Oletko ihan hullu?
AMALIA. Minä en ole hullu — minä en ole saanut kokoon, en niin mitään, sen tiedät aivan hyvin, vaikka olet olevinasi niin viaton — ja minä käsitän kyllä, että olette samassa liitossa. Niin, niin, te olette molemmat juuri yhtä hyviä, yhtä hyviä! Mutta sen vannon: en ikänäni enää teidän huoneisiinne astu. Hyvästi, mokoma — mokoma — herskaappi —!
(Kiiruhtaa pois).
BERTHA. Mutta Aksel, selitä nyt vihdoinkin, mitä tämä kometia oikeastaan merkitsee?