BERTHA. Minkätähden tuletkin niin vähästä hämillesi! Mielestäni Amalia oli hyvin ystävällinen, kun tarjosi minulle apuansa.
AKSEL. No niin, saattaa se ollakin hyödyksi siinä tapauksessa, että paitojen luettelo joutuu sinulta hukkaan. Amalia ja hänen rakkaat tätinsä Miina, Stiina ja Fiina ja kaupungin kaikki muut juorusiskot silloin voivat sen muististaan sinulle lukea.
BERTHA. Aina sinä vain puhut pahaa Amaliasta, ja kuitenkin hän on vähintäin yhtä suuresta arvosta kuin —
AKSEL. — kuin kaikki minun ystäväni yhteensä — no niin, sehän on tunnettu asia. Mutta, hänen arvostaan huolimatta, ei minua juuri surettaisi, vaikka hän jonakin kauniina päivänä taittaisi niskansa portaissamme. (Amalian ääni kuuluu ulkoa) Kuulehan! Tunnetko sinä ääntä?
BERTHA (nousee): Amalian — hän puhuu Maijulle. — Muista nyt olla kohtelias ja huomaavainen häntä kohtaan! (Menee perälle).
AKSEL (nousee): Kohtelias ja huomaavainen! Hm — äskeisen hurskaan toivoni jälkeen. No niin — suotta minulle ei liene kasvatusta annettu,
TOINEN KOHTAUS
Edelliset. Amalia (perältä).
AMALIA (noin 35 vuoden ikäinen, komeassa ja nuorekkaassa puvussa. Hänellä on varjostin ja kukkakimppu toisessa kädessään): Hyvää päivää, hyvää päivää, armaat, rakkaat ystäväni! (Jättää parasolin tuolille lähelle ovea) Ja nyt (lentää Berthan kaulaan) tuhannen tuhatta onnentoivotusta, rakas, kulta Berthaseni! Elä aina terveenä, iloisena ja onnellisena, äläkä koskaan, koskaan unhota ystävääsi Amaliaa, joka sinua niin hellästi lempii ja rakastaa! (Suutelee Berthaa ja antaa hänelle kukkakimpun).
BERTHA. Kiitoksia, paljon kiitoksia! Kuinka kauniita kukkia! Istu,
Amalia hyvä!