Hienosti sisustettu sali hovineuvoksen luona. Ovi perällä, yksi oikealla ja kaksi vasemmalla puolella.
ENSIMÄINEN KOHTAUS
Miller. Albert. (Edellinen istuu lyijykynä kädessä oikealla pöydän ääressä, jolla on koko kasa papereita; jälkimäinen loikoo kiikkutuolissa toisella puolella, selaillen sanomalehtiä).
MILLER (mutisee itsekseen): No, niin, hyviä paperejahan nämäkin — Hm! — Eikä nuokaan niin huonoja — Kanttori Kekkonen Alamäeltä. — Oojaa, oojaa — Hm — hm!
ALBERT. Onko paljon hakemuksia, pappa?
MILLER (äreästi): Näethän sinä että niitä on tässä koko pöytä täynnä.
(Mutisee) Hm — hm —
ALBERT. No, kellenkä virka annetaan?
MILLER. Kellenkäkö virka annetaan? Huomennahan se vasta hakemusaika loppuukin, tiedämmä. Ja mistä minä muutenkaan — (kuin edellä) Hm, — hm —
ALBERT. No tuota, tiedetäänhän se kyllä ettei muilla johtokunnan jäsenillä ole juuri mitään sanomista paitsi valtioneuvoksella ja sinulla, ja kun nyt valtioneuvos tänä aamuna matkusti Pietariin ja antoi sinulle kaikki hakemukset että saisit päättää niistä aivan mielesi mukaan, niin onhan se —
MILLER. Niin, siinäpä se juuri on se vaikeus, se kirottu vaikeus! Että mitä valtioneuvos sitten sanoo, mitä hän sitten sanoo? Voi vielä suuttua minuun jos en oikein (kuin edellä) Hm — hm — 53 — 3 — 4 —