KAMREERI. Ei, ei! Ei se sovi. Sittenhän ne nauraisivat minulle vielä enemmän.
ONNI. Mutta tuossa tapauksessahan ei ole muuta jäljellä kuin ilmoittaa kaikki tädille. Milloinka ne tulevat?
KAMREERI. Kello kaksitoistahan se oli puhe — kahden tunnin perästä.
Ei, minulla onkin toinen tuuma.
ONNI. No, antakaapas kuulua!
KAMREERI. Minä en virkakaan mammalle mitään, ennenkuin vieraat ovat täällä, silloin on hänen myöhäistä enää ruveta panemaan vastaan. No, mitä siihen sanot, veliseni?
ONNI. Eipä hullumpaa! Setä aikoo tehdä tuommoisen äkkiarvaamattoman rynnäkön, huomaan minä.
KAMREERI. Juuri niin. Äkkiarvaamaton rynnäkkö, se on oikea sana.
ONNI. Mutta, suokaa anteeksi, onko teillä niin paljon ruokatavaraa kotona, että noin yks' kaks' voitte puhaltaa kokoon semmoisen aterian?
KAMREERI. Niin, siinäpä se juuri on, ettei —
ONNI. No, tarjotkaa niille, mitä itse aiotte päivälliseksi syödä. Eikö se sovi!