(Antaa hänelle sanomalehden).
ROUVA. Annahan tänne nyt vain! Missä paikassa se on?
HILMA. Tuossa, mutta —
ROUVA. Jahah, jo löysin. (Lukee:) »Viime yönä tapahtui se ikävä seikka, että jotkut kaupunkimme säätyläisistä tullessaan jostakin tilaisuudesta kadulla riitaantuivat erään merimiehen kanssa ja löivät häntä niin pahasti, että mies, joka vietiin sairaalaan, tohtorin lausunnon mukaan kuuluu olevan arveluttavassa tilassa. Toivottava on, etteivät asianomaiset jätä tätä asiaa sikseen. Sillä sekä oikeus että kohtuus vaatii, että rikos, ilman minkäänlaista sääliä, mitä ankarimmin rangaistaan». (Pudottaa lehden). Pidä kiinni minua Hilma, pidä kiinni! Se tarkoittaa pappaa!
HILMA (vie häntä istumaan): No, kas niin! Enkö arvannut, että sinä kuitenkin —
ROUVA (pyyhkii otsaansa): Huh, huh, kun rupesin hikoilemaan! Mutta onhan asia aivan selvä. Pappa on kaupungin virkamies, siis säätyläinen, hän oli eilen eräässä tilaisuudessa, viskaali on asianomainen ja tulee nyt papan kanssa puhumaan tuosta merimiehestä, ehkä häntä vangitsemaankin, jos mies on hyvin huonona; eihän sitä tiedä. Voi voi! Pitää heti lähettää sairaalaan kysymään, kuinka on sen miehen laita.
HILMA. Mutta rauhoitu nyt, mamma! Eihän ole mahdollista, että pappa — sinä teet itsesi naurunalaiseksi.
ROUVA. Tässä ei ole sijaa naurulle, ei rahtuakaan, sen sanon. En ymmärrä, kuinka sinä voit olla noin välinpitämätön ja tyyni, vaikka asia on niin hirveän epätietoinen. Ei, minä lähetän Reetan sairaalaan, muu ei auta. (Huutaa:) Reetta!
HILMA. Mutta odota nyt edes siksi kun Onni tulee takaisin! Hän on ehkä kuullut puhuttavan tuosta kahakasta ja voi sinulle antaa tietoja osanottajista, ettei sinun suotta tarvitse —
ROUVA. Jahah, paras juuri, joka on papan uskottu ja yhdessä hänen kanssaan koettaa minua pimittää. Ja paljon mahdollista, että hänet jo on lähetetty juuri samaan paikkaan, kuka sen tietää? Mutta varokaa vain itseänne sitten, kun asiat selviävät, kyllä minä teille molemmille näytän, mistä Taavetti oluensa osti, sen saatte nähdä! (Taas surkealla äänellä:) Mutta ajattelehan, jos tuo mies kuolee! Jos pappa viedään Siperiaan ja tulee vedelle ja leivälle! — Voi, voi, minua onnetonta naista, voi minua poloista! (Vimmassa:) Reetta, sen kuhnus! Etkö kuule, että sinua huudetaan, että seinät —!