KIRJURI. En minäkään. Mitä lie rupattanut.
KAUPUNGINPALVELIJA (tulee. Hän on vanha, laiha mies mustissa kuluneissa vaatteissa ja kantaa mustiin kansiin niottua kuittikirjaa, jonka sisällä on useampia suurempia kirjeitä; änkyttää kovasti puhuessaan).
POSTINHOITAJA. No, tuossa tulee nyt maistraatin posti — myöhään kuin aina, kuinkas muuten!
KAUPUNGINPALVELIJA. Po-po-pormestari — py-py-py — pyysi — pa-pa — paljon — a-anteeksi — ett — tett — tettei hän sa-saanut po-postia ennemmin valmiiksi, mu-mutta hänellä o-on — ollut niin paljon työtä tänään, ett — tett — tett — tett —
POSTINHOITAJA. Niinkuin tuo sitten tapahtuisi ensimmäisen kerran! Alottaisi joskus koetteeksi puolta tuntia aikaisemmin, ehkä se auttaisi. No, eihän kirjeet taaskaan ole sisäänviety! Mokomatakin huolettomuutta!
KAUPUNGINPALVELIJA. Ka-ka-ka — kai hän sen ki-ki — kiireissään on unhottanut — —
KIRJURI (erikseen): Olkaa varovainen, hän sanoi. Mitä se merkitsee? Tarkoittiko hän sillä että Helmillä olisi toinen, jota hän —? Ei, ei se ole mahdollista. Mutta jos tuo kirje, jonka hän tänne jätti —? Kas, tässä se onkin! (Ottaa kirjeen, jonka Helmi jätti pöydälle) No, taivaan Herra, mitä näen minä! Luutnantti Saabelhjelm, Helsingissä! Sama hieno herra, joka oli täällä viime talvena ja joka niin usein hänen kanssaan tanssi! Onko tämä unta vai totta? Olisivatkohan oikein kihloissa? No, sittenhän koko minun toivoni, koko minun onneni olisi —! Oi, kavaluutta! Oi, petollisuutta!
POSTINHOITAJA (kaupunginpalvelijalle): Niin, niin, se ei kelpaa puollustukseksi. Sano hänelle vaan, että jos semmoista laiminlyömistä vast'edes tapahtuu, niin lähetän postin takaisin kirjoineen kaikkineen, sano se hänelle!
KAUPUNGINPALVELIJA (kumartaen): Ky-k — — ky-kyllä he — he — herra po-po — postimestari —
KIRJURI (kuin edellä): Mutta enhän minä koskaan ennen ole huomannut kirjeitä häneltä luutnantille, ja olisihan tuosta kumminkin kuullut puhuttavan, jos siinä olisi perää. Niin, mutta kenties luutnantti on kosinut kirjeellisesti? Jaa, se voi kyllä olla mahdollista, vaikk'en minä ole siitä mitään tiennyt. — Voi, voi, niinkö nyt raukesi koko minun kaunis unelmani!