MIINA (tulee käsiliina kädessä): No, kaikenlaisia tuumia sillä rouvalla on, mutta parasta totella vain, muutoin tulee silmille.
(Menee vasemmalle, mutta tulee paikalla takaisin.)
ANNA (kamarissa): Tyttö kuulehan!
MIINA. En jouda, en jouda.
ANNA (tulee sisään; tuimasti): Seis, sanon minä! — Kuulepas, mitä emännälläsi on tuon tullimestarin rouvan kanssa tekemistä, hä?
MIINA. Herra jestan, ei mitään, ei niin mitään! Rouva erehtyy tykkänään, jos —
ANNA. Jos mitä —?
MIINA. No, eihän se ollut muuta kuin pesusaavi, jota minun piti häneltä lainata, ei mitään muuta, sillä kun meillä on pesu ja — —
ANNA. Pesu? Kyllä minä sinua pesen, valehtelija! Milloinka se on?
(Nipistää häntä korvasta)