MIINA. Ai, ai, älkää Jumalan tähden! Tänään, tänä iltana kello 7, mutta —
ANNA (hämmästyen): Mikä?
MIINA. Tuo kest—, tuo pesu, piti minun sanoman.
ANNA. Mitä? Onko teillä kestit tänä iltana?
MIINA. Ei suinkaan! Mitkä kestit nyt olisi? Se oli vaan tue saavi, joka —
ANNA. Ja mistä syystä ne pidetään?
MIINA. Voi, voi, tuota rouvaa! Johan minä sanoin, että —?
ANNA (nipistää häntä): Tahdotko tunnustaa?
MIINA. Ai, ai, enhän minä tiedä — on kai taas lentänyt rouvan päähän.
Mutta laskekaa! Laskekaa!
ANNA. Tuleeko tänne paljon väkeä?