(Ottaa suuren hyppysellisen. — Esirippu laskee.)
TOINEN NÄYTÖS.
Sama huone kuin edellisessä näytöksessä, mutta loistavasti valaistu. Kello on noin 10. Ovi Jannen kamariin on auki. Vasemmalla puolella sohvassa istuvat patrunessa ja paroonitar, hänen vieressään tullinhoitajan rouva, vastapäätä heitä rovasti ja patrunessan vieressä etunäyttämöllä Laura. Perällä pöydän ääressä rovastin ja Vankkasen tyttäret sekä kontrollööri ja kasööri pelaten dominoa. Oikealla patruuna ja Janne keskustellen. On juuri syöty jäätelöä. Rovasti parhaillaan lopettelee annostansa.
LAURA (esitellen kuvia suurehkossa albumissa, jota patrunessa katselee): Mieheni nuoruuden ystäviä — Janne nuorena miehenä — minä itse morsiuspuvussani —
PATRUNESSA (noin 45 vuotta, ylpeän näköinen, nenälasit silmillä ja kiiltäviä sormuksia joka sormessa) Entäs tämä akka tässä nuuskarasia kädessä?
LAURA. Joku Jannen sukulainen — luulen minä.
PATRUNESSA. Julmasti sivistymättömän näköinen! Ja tuo korkea upseeri tähdet rinnalla?
LAURA. Se on kenraali — setäni, jonka luona asuin, kun oleskelin
Helsingissä. Häneltä sainkin tämän albumin syntymäpäivälahjaksi.
PATRUNESSA. Vai niin, sievänlainen albumihan tämä onkin. Anderson toi minulle viime viikolla Pietarista melkein samanlaisen, mutta koristukset siinä ovat hopeasta ja kullasta. Se maksoikin yli 50 ruplaa.
LAURA. Niin, tietäähän sen. Herrasväki kun on niin hirmuisen rikkaita, ja voitte ostaa, mitä vain haluatte —