TOISET TYTÖT. Mitä, yrittikö hän tehdä vääryyttä? Semmoinen veitikka!
KASÖÖRI. Ei suinkaan — minä vakuutan — se oli vaan hajamielisyyttä.
KONTROLLÖÖRI. Vai niin, ketä silloin ajattelit? Kai Blomströmin lihavaa leskeä, jonka kanssa tanssit franseesin viime tanssiaissa, ha, ha!
KASÖÖRI. No, kauniimpi hän kuitenkin on kuin sinun ideaalisi, ontuva
Sanna, joka ei osaa tanssia askeltakaan.
TYTÖT. Ontuva Sanna! Voi, voi, kuinka nuo herrat aina ovat lystiä ja sukkelia, ha, ha, ha!
PATRUUNA (noin 40 vuoden vanha, mahtavan ja itsetyytyväisen näköinen): Niin, katsokaapas herra vaprikööri, ankara, järkähtämätön rehellisyys, se se on pääasia; jolta se puuttuu, sillä ei ole mitään menestystä toimissaan ja afääreissään.
JANNE. Se onkin aina ollut päämaalini, herra patruuna, mutta —
PATRUUNA. Minä tiedän sen, minä tiedän sen. Juuri senvuoksi olenkin tuntenut vetoa teihin, herra vaprikööri. Sen vuoksi en myöskään tahtonut kieltää teiltä tuota vähäistä summaa joku aika takaperin. (Janne kumartaa.) Niin, minun täytyy sanoa, se on todellakin eräs minun ominaisuuksistani, että kun tapaan rehellisen ja eteenpäin pyrkivän miehen, niin en voi olla häntä auttamatta ja tukematta. (Nauraa lyhyesti ja kuivasti.) Hehe!
JANNE. Mutta minä aion sanoa, että huonoina aikoma kuten nyt esimerkiksi on usein vaikea rehellisimmällekin noin aivan päivän päälle —
PATRUUNA. Minä ymmärrän, mitä tarkoitatte. No, no, enhän minä ole niin julma vaatimuksissani. (Taputtaa häntä olkapäälle.) Olkaa huoletta, olkaa aivan huoletta, herra vaprikööri.