NEITI VANKKANEN. Kas niin, nyt olen voittanut. Minä voitan aina.
KASÖÖRI. Niin, siltäpä tuo näyttää. Mutta kuinka sanoo sananlasku: »jolla on onni pelissä —»
ROVASTIN VANHEMPI TYTÄR — »sillä ei ole onnea rakkaudessa». Niin, mutta tuo ei yhtään sovi Selmalle, sillä tietäähän jokainen, mitkä tuumat pormestarilla —
NEITI VANKKANEN. Ai jestan, että sinä kehtaat! Niinkuin ei kaikki ihmiset näkisi, että se on sinua, jota hän —
ROVASTIN TYTÄR. Vai minua! No, kyllä minun täytyy sanoa, että se on — —
KASÖÖRI. Kaksintaistelu, kaksintaistelu, hyvät naiset — muu ei auta, ha ha ha!
(Nauraa).
ROVASTI (nousee hymyillen ja menee nuorten luo, joiden peliä hän seisoen katselee): Nuorisolla on hupaista luulen minä.
JANNE (patruunalle): Minä ajattelin, että jos noin parin tai kolmen viikon päästä, korkeintaan kuukauden —
PATRUUNA. Niin, niin, kyllähän sitten tuosta sovimme. Älkäämme nyt tämmöisillä ikävillä puheilla häiritkö tätä hauskaa tilaisuutta.