PORMESTARI (Jannen kamarista, nuorenlainen ja iloisen velikullan näköinen mies; nykäisee patruunaa hihasta ja sanoo puoliääneen): Veli Anderson, sinua odotetaan tuolla sisällä.
PATRUUNA. Vai niin, täytyyhän sitten — vaikka en juuri mielelläni pelaa näin mitättömällä peliyksiköllä.
(Nousee arvokkaasti ja menee oikealle.)
JANNE. No, kuinka onnistui peli?
PORMESTARI. Hyvin, veliseni, erittäin hyvin! Minä nyljin heitä aikalailla. Pappa tullin-nuuskarilta voitin 100 markkaa ja paroonilta yli 200, ha, ha! Mutta kuulepas, paroonista johtuu mieleeni, että eiköhän olisi parasta viedä ukkoa kotiin kaikessa hiljaisuudessa, sillä miesparka on jo niin päissään, ettei hän enää pysy tuolillakaan.
JANNE. Vai niin — pitää sitten panna hänet makaamaan sohvalle niin kauaksi kuin —
PORMESTARI. Niin, tee se, muuten voi hän kenties saada aikaan skandaalin. No, veli kulta, olethan sinä ja pikku vaimosi, perhana vieköön, toimittanut täällä oikein loistavat pidot tänä iltana. Jatka vain samalla tavalla, jatka vain, ha, ha! Mutta nyt pitää mennä seurustelemaan naisten kanssa — huomaanpa että jo heittävätkin salaisia silmäyksiä tännepäin. — Kylmäkiskoiset kaunottaret! Saako tämmöinen kuiva lakimieskin olla vähän osallisena nuorten ilossa ja leikissä?
TYTÖT (väistyvät kikattaen ja nykäisten toisiaan): Hi, hi, hi! Aina hän on niin lystikäs, tuo pormestari!
ROVASTI (heristää sormellaan): Ai, ai, pormestari, pormestari!
LAURA (on mennyt Jannen luokse): No, Janne, mitä sanot? Etkö ole tyytyväinen? Kaikkihan on onnistunut hyvin, ja vieraat ovat olleet niin kohteliaita ja ystävällisiä. Voi voi, Janne, en voi sanoakaan, kuinka onnellinen ja iloinen nyt olen!