JANNE. Mutta ajattelepas, jos äiti —?
LAURA. No, kaikkia! Onhan hän lähettänyt sanan, että hän jää Heimoseen yöksi. Mutta kuulepas, tarjotaanko jo samppanjaa vai odotetaanko vielä vähäsen?
JANNE. Hm, parasta taitaa olla että annat avata pullot, sillä minä luulen, että rovasti kohta tahtoo pitää puheen.
LAURA. Hyvä, tehdään niin sitten.
(Menee vasemmalle, Janne oikealle.)
PAROONITAR (pilkallisesti): No, hyvät ystävät, oletteko hiljakkoin olleet näin hienoissa pidoissa? Minä vain kysyn.
TULLINHOITAJAN ROUVA. Niin, tämä on suoraan sanoen hävytöntä! Halvat käsityöläiset rupeevat tässä kilpailemaan kaupungin parhaimpain perheiden kanssa! Huomasitteko, että oli neljä lajia leipää teen kanssa?
PATRUNESSA. Niitä oli viisi.
PAROONITAR. Aivan oikein, sinä et muistanut pikkurinkeliä, kultaseni.
TULLINHOITAJAN ROUVA. Vai niin, sen pahempi. Ja sitten vielä tämä jäätelö tässä! Se on hirmuista! Me olimmekin kauan kahdella päällä, Fredrik ja minä, tulisimmeko tänne vai ei; mutta sitten päätimme kuitenkin, että oli parasta mennä, sillä muutenhan olisi sanottu että ollaan ylpeitä ja että virkamiehet tahtovat erota porvareista tahi jotain tuommoista, josta nyt kirjoitetaan ja melutaan niin julmasti sekä sanomalehdissä että muualla.