PAROONITAR (kohottaen päätään): No, hyvä Sohvi, jos aina vain hakisimme seuraamme siitä piiristä, johon itse syntyämme kuulumme, niin — Mutta tuosta nyt en tahdo puhua; tahtoisin vain, että joku ymmärtäväinen ihminen huomauttaisi tälle nuorelle pariskunnalle sopimattomuudesta tuommoisissa turhissa ponnistuksissa, ja —
TULLINHOITAJAN ROUVA. Niin, menköön heille sanomaan se, joka tohtii.
Rouva on yhtä äkäinen kuin hän on ylpeäkin.
PAROONITAR. Ja miehensä on leväperäinen yömyssy.
TULLINHOITAJAN ROUVA. Hänen liikeasiansa kuuluvat olevan aivan päin mäntyyn, sanoi mieheni.
PAROONITAR. Ja Alfons kertoi minulle, että joku aika takaperin oli jo vähällä tulla heille kalikkamarkkinat, mutta että he saivat apua viimeisessä hetkessä.
PATRUNESSA. Ja se oli Andersonilta, se.
PAROONITAR. Soo-o! No, siinä tapauksessa saa patruuna luultavasti maksaa koko summan.
PATRUNESSA. Hyvin mahdollista. Se ei paljon tunnu meidän asioissamme.
PAROONITAR (nykäisee tullinh. rouvaa ja rykii): Hm, Hm!
(Tullinhoitaja ja Vankkanen oikealta.)