RISTO (antaa hänelle paperin): Tässä on luettelo. Ja olen siihen myös liittänyt tuon vähäisen summan, jonka niille omistani olen antanut, jos sopii, että yht'aikaa — —
JANNE. Tietysti, tietysti. (Silmäilee luetteloa.) 35 markkaa 20 penniä — 42 — 25 — (Mutisee itsekseen.) Kuulepas Laura, ehkä sinä menet valmistamaan illan kestiä, sillä aikaa kun me tässä likviitiä teemme. Tiedäthän etteivät nämä numerot sinua kumminkaan paljon huvita, kultaseni.
LAURA. No, se on varma. Anna tuon nyt mennä sukkelasti vain.
(Menee vasemmalle.)
JANNE (erikseen): 195 markkaa 50 penniä yhteensä, ja minulla ei ole kukkarossani enemmän kuin 3 markkaa! Kuinka on minun nyt meneteltävä? (Kävelee muutamia askeleita.) Istu Risto!
RISTO. Kiitos paljon, kyllä minä jaksan seistäkin sen verran.
JANNE (kävelee taas): Meillä on erittäin huonot ajat nykyään — mitkään afäärit eivät oikein tahdo onnistua.
RISTO. Totta on, paremmin saisivat käydä.
JANNE. Minulla onkin ollut niin suuria ulosmaksuja näinä viimeisinä aikoina, ja huomenna lankeaa iso vekseli patruuna Andersonille, niin että — —
RISTO (ei vastaa mitään).