Lassinen.
Niin, se oli hävytön juttu, tuo kirjejuttu. Sinä sanoitkin hänelle, veliseni, muutamia sanoja, joita hän ei niin pian unhota. — Mutta kuuleppas hyvä veli, (katsoo ympärilleen, matalammalla äänellä) asia on nyt semmoinen, että voitko sinä vipata minulle markka 50 penniä? Pitäisi saada niinkuin vähän päänparannusta — ja Matti on kukkarossa niinkuin tavallista.
Vuorela.
No, miks' ei. Tuoss' on 5 markkaa.
Lassinen.
Kiitos jaloudestasi! Olenhan minä sinulle vähän velkaa entisestäkin, mutta sen maksan sitten yhtaikaa. (Rupeaa kirjoittamaan päiväkirjaan.) Niin, kyllä se todellakin oli vahinko ettet jäänyt, sillä tuo konjakki ei ollut ollenkaan hullumpata — —
Neljäs kohtaus.
Entiset, Neiti Forslund. Neiti Kauppila.
Neiti Forslund
(noin 60 paikoilla, vanhanaikainen, kulunut puku.)