Niin, maisteri on oikeutta harrastava mies.
Pölkkynen.
Kauppalaiskvartetin johtajaa en tavannut, vaikka hain häntä kolme kertaa, mutta kaupungilla kuulin sitten että kvartetti on hajoitettu koska molemmat ensi tenorit olivat joutuneet tappeluun ja — ikävää sanoa — toinen purrut nenän toiselta. Mutta suutarien soittokunta tulee varmaan. Mutta ne pyysivät siitä 10 m:kkaa — ja minä lupasin. Mutta kaikessa salaisuudessa tietysti.
Neiti Kortman.
No, mitäs siitä kunhan se ei vaan tule tunnetuksi. Ovathan ne köyhiä miehiä — ja näkeehän sitä että ne ovat minun puolellani.
Pölkkynen.
Niin, sitähän minäkin — ja sen vuoksi — — Mutta kukkatervehdystä en ole voinut saada, vaikka kävin molempien puutarhurien luona. Ei ollut niillä kuin muutamia ruusuja. Mutta voihan sitä Helsingistä tilata jos neiti tahtoo. Kirjoituksen silkkinauhoineen tilasin jo kirjapainosta. (Pyyhkii otsaansa.) Puh, puh!
Neiti Kortman.
Oi, kukista ette tarvitse huolehtia. Onhan minulla omiakin, jos niin että — Mutta kuinka minä nyt voin teitä kiittää, herra pastori, kaikesta tästä vaivastanne ja itseuhraamisestanne? Ottakaa nyt edes kuppi kahvia. Vai tuletteko ehkä meidän kanssamme sinne verandalle?
Pölkkynen.