Lyyli. Kirjeen kautta! Hän kosi siis kirjeellisesti! Hyi!
Aina. Niin, ja se olikin oikein herttainen ja kaunis kirje, jota tuskin — —
Lyyli. Olkoon vaan, mutta ei se minulle sovi, ei ollenkaan. Tuopa nyt ikävää, oikein ikävää!
Aina. No, kas niin! Enkö ollut oikeassa, kun epäilin ettei se sinulle kelpaisi! Etkä sano sen verran kuin kiitoksiakaan, vaikka noin sinulle syvimmät salaisuuteni — —
Lyyli. Niin, kiitos vaan! Mutta kosia kirjeessä! Hyi, kuinka proosallista!
Aina. Ehkä. Paljon mahdollista. Mutta nyt minä annan sinulle toisen ja varmaan paremmankin neuvon. Heitä nyt sikseen kaikki nuo mielikuvituksen oireet ja kiirehdi pukeutumaan, sillä — — No, tuossahan Maiju —! No, missä sinä niin kauan —?
Maiju tulee.
Maiju. Niin, kun — en tavannut neitiä —
Aina. Mutta tapasit ehkä jonkun toisen? Seisoit kai taas ja lörpöttelit Kallesi kanssa, joka tuolla toisella puolella aitaa —?
Maiju. Niin, kun hän minua huusi — —