Aina. No, pitäisihän sinun tietää ettei nyt semmoiseen — Kas niin, ota nyt pois tuo kahvitarjotin tuosta ja — Mutta onkos palmu pyyhitty? Hyvä! Tuo se sitten ryytimaahan; sieltä tulee toinen ruukku tälle paikalle. Mutta pian nyt vaan! (Maiju viepi kahviserviisin oikealle). Kuuleppas, Lyyli! Sinä voit panna ruskean leninkisi, se on modeerni ja sopii sinulle hyvästi. Mutta annashan olla! Nyt hoksasinkin jotain. Kysy Maijulta neuvoa! Hänellä on kaikki tuo vielä tuoreessa muistissa, ja siitä voit olla jokseenkin varma ettei Kalle ole kosinut kirjeellisesti. Hahaha! (Poistuu).
Lyyli. Niin, naura sinä! Kyllä minä tässä omin neuvoinkin — — (Selailee vihkoaan).
Maiju takaisin.
Maiju. No, kyll' on puuhaamista! Semmoinen tulinen kiire ettei nenä tahdo naamassa pysyä! (Menee palmua ottamaan).
Lyyli (katsoo Maijua salaa). Vai Maijultako minä —?
Maiju (työskennellen palmun kanssa). Mitä, neiti —?
Lyyli. Ei mitään. — Tuommoinen maalaistallukka! Ymmärtääkö hän edes mikä kirjailia on?
Maiju. Minulleko, neiti —?
Lyyli. Tässä vaan vähän itsekseni — — Niin, mutta mitä, jos rupeaisin hänen kanssaan keskusteluun noista asioista? Hän voi siitä jotain oppiakin. (Viittaa hänelle kädellään). Kuuleppas, Maiju, tulehan lähemmäksi! Tahtoisin sinua puhutella.
Maiju. Eihän tästä nyt oikein — —